Tunnen olevani pihalla ympärillä pyörivästä maailmasta. Aivan kuin en kuuluisi joukkoon. Ei kai meistä kukaan täydellisesti ui elämänvirrassa, mutta silti olisi edes pienenä hetkenä kiva tuntea olevansa oikeassa paikassa. Tietenkään sairaanloinen tarpeeni tehdä kaikki oikein tai ei ollenkaan, ei helpota asiaa. Pakkomielteinen tarkistelu nyt vain on sellaista mistä kärsin, ja tämän kanssa on elettävä.
Kai joskus kaikki epäilevät itseään ja se on aivan normaalia? Sanna Marin miettii varmasti kotonaan, jättikö hän sittenkin rahahanat auki ulkomaille, lähtiessään töistä kotiin, kuten varmasti Hitler mietti kotkanpesään saapuessaan, muistiko hän sammuttaa uunin lähtiessään?
Kaikki me olemme hieman mielenvikaisia ja niin asia vain on. Jotkut kärsivät siitä enemmän ja jotkut pärjäävät ajatustensa kanssa edes jotenkin. Koronavuosi onkin ollut ikävän pitkä niille, jotka pelkäävät ajatuksiaan enemmän. Meitä on nyt peloteltu vuoden verran, että nyt se tulee ja tappaa.
Osa onkin kyllästynyt odottamaan kuolemaa, jolla kai riittää töitä nykyään liiankin kanssa. Kyllä suomalainen jonottaa jaksaa, mutta vuoden odotusaika on jo kohtuuton. Täällä ollaan jo monta talvea paleltu, joten hyvät löylyt helvetin liekeissä ennen taivaaseen menoa, tekisivät varmasti hyvää. Kunhan nyt ei vain olisi sitä maskipakkoa kuoleman jälkeen. Kyllä tuota rättiä on jo pidetty naamalla aivan tarpeeksi.
Joudan kyllä pitämään maskia. En koronaa pelkää, mutta en myöskään sitä halua. Jostain syystä vain nenäni alkaa aina valumaa, kun laitan suojan naamalleni. Kaikki oli aivan hyvin vielä kotona, mutta ihmisten parissa alkaa hävettämään, kun räkä valuu kastellen koko maskin. Samalla alkaa hapen haukkominen, kun en saa ilmaa tarpeeksi sen läpi. Koita siinä sitten olla sen oloinen, että terveitä tässä ollaan, vaikka naama sinertyy hapen puutteen takia.
Onneksi sentään en silmälaseja omista. Tutut jotka niitä käyttävät, joutuvat vielä enemmän vaikeuksiin. Ei riitä räkäinen naama ja hapen puute, kun maskit huurustavat vielä nenänpäällä olevat linssit. Sitä kun törmäilee Prismassa hyllyihin ja ihmisiin naama sinisenä ilman näkökykyä, saa varmasti tuntea pöpöä pelkäävien ihmisten vihan heidän katseissaan.
Ihmisten epävarmuus itsestään sekä toisista näkyy tällaisina aikoina. Keskuudessamme on jotain, mitä ei pysty hallitsemaan ja sehän pistää elämän sekaisin. Ihminen pelkäävät aina sitä, mitä eivät ymmärrä ja asiat saavat hurjat mittasuhteet.
Ei tietenkään ole väärin pelätä, mutta mielestäni Marin joukkoineen on tehnyt hyvää työtä siinä, että yhteiskunta on pysynyt pyörimässä. Monessa maassa kun ei käsitykseni mukaan, ole juuri ruokakauppaa ihmeellisempää ollut mitään asiaa aikoihin. Tästä annakin aplodit huulipunaan käyttäville johtaillemme, Pekka Haavistoa lukuun ottamatta.
Hyvät ajat varmasti tulevat vielä, vaikka ne tuntuvat olevan kaukana. Jaksetaan vielä tätä tilannetta hieman, jonka jälkeen kaikki varmasti unohtuu nopeasti. Pysykää terveinä!
Ps. Sanna, toivottavasti teksti oli Naton raporttiin sopiva? En sentään vihapuheeseen halua sortua.
Niinpä, se että koira pyöräyttää paskat joka kerta kun sen vie ulos, ei tarkoita että yhteiskunta pyörii. Se on itse asiassa pysähdyksissä Suomessakin. Kaikki poikkeuksellinen, kuten pandemia, vaikuttaa elämään ja liike-elämään lamaantuvasti. Suomalaiset ei vaan valita ikinä, vaikka toinen jalka haudassa. Minä en uskalla edes ajatella, mihin tämä tilanne on kehittymässä. Tuntuu siltä, että helvetin löylyt on jo kohdalla.