Hoodfest

Riemu täytti olohuoneen, kun tyttäreni katseli kalenteria ja sääennustetta. Oli tulossa kaunis päivä, jonka sisältönä olisi puiston täyttävä Hoodfest. Kyseessä olisi ensimmäinen festari, johon hän oli lähdössä ja tunsin itse pientä kateutta tuosta innostuneisuudesta.

Olen itse live-musiikin ystävä, joten olisi ollut mukava lähteä viettämään päivää johonkin, sillä kotona olevalla persauksenhajuisella sohvalla makaaminen alkaa taas tympimään.
Nuo festarit olisin jättänyt silti välistä, ei maistu meikäläiselle rap. Mieltä jäi kuitenkin kiehtomaan, miten nuo festarit eroavat niistä, joissa olen itse käynyt? Musiikkimakuni, kun painottuu enemmän raskaamman rockin puolelle.

 

Mitä tapahtuu?

Kai rutiini on sama myös rap-festareilla. Roudari kantaa soittokamat lavalle ja sitten mennään. Helpommalla taitaa vain nykymusiikissa päästä, kun ei tuo USB-tikku paljoa paina. Siihen ei tarvita paljoa henkilökuntaa, kun iskee biitit ilmoille koneellisesti ja kaikilla on kivaa.
Ainut jännitys soiton puolesta taitaa olla se, että törmääkö roudari tai artisti huonon näkyvyyden takia lavalla oleviin soittovehkeisiin, kun genren mukainen iso paidanhuppu peittää näkyvyyden.

Sama vaatteisiin liittyvä jännitys, koskee myös itse esitystä, kun hintelät räppärit hyppivät roikkuvissa housuissa lavalla. Kai jossain esiintymislavan reunalla on koko ajan piilossa yksi henkilökunnanjäsen, joka on valmiina pelastamaan tilanteen ja nostamaan artistin housut, mikäli ne valahtavat nilkkoihin? En tiedä, mutta jostain syystä asia askarruttaa minua.

 

Valmistautuminen festareille

Kuuntelen myös itse musiikkia, ennen kuin lähden festivaaleille. Nyt jouduin pakkotutustumaan artisteihin, jotka esiintyvät tämän kerran Hoodfesteillä. Kai tuossa soittolistassa oli muitakin, mutta ainakin tärykalvoilleni pääsi tyttären soittamana Sairas-T, Tippa-T, Gasellit-T, Stepa-T, Aamu-T, Ilta-T ja T-paita. Tämä riemu sai mieleni huutamaan aamukahvin sijasta kupillista teetä, jonka rap-lyriikoiden mukaan tilasinkin vaimoltani huutamalla

-Horo, tuo mulle T-kupillinen teetä!

Tosin ainoat vastaukset, jotka sain tuohon kysymykseen, olivat

-En-t. T-vittu ite.

Ei akka tykännyt rap-kielestä, joten tänään ollaan varmaan taas mykkäkoulua, kunnes opin käyttäytymään. Meillä on siis bileet, kuten jokaisessa suomalaisessa rap-biisissä kerrotaan!

Musiikkia kuvan kanssa

Uhrauduin myös katsomaan muutaman musiikkivideon, koska rap todella kiinnosti minua. Kyllästyin vain nopeasti, koska en erottanut artisteja toisistaan. Olen siis virallisesti vanha. Aivojeni rytmiä vastaanottava osa on homeessa ja kuollut, joten turha kritisoida nuorisoa, jolla pää vielä yrittää nauttia elämästä.

Mutta ne videot..

Isoja huppareita, heiluvia käsiä, läjä miehiä ja naisia, jotka yrittivät kaikki päästä yhtä aikaa kuvaan. Tuossa oli juuri kuvattuna jokaikinen rap-video maailmassa.
Hieman noita naisia vain kävi sääliksi, kun joutuivat tanssimaan tissit sinisenä, liian pienissä push-up rintaliiveissä. Jälleen yksi hetki, kun tajusin vanhentuneeni, sillä mietin sitä, että koskeeko nuo liivit ja onkohan kadulla kylmä tanssia? Kai minun olisi tuon sijaan olisi kuulunut hieman kiihottua?

Ei kauhean reilua, että te miehet heilutte yli-isoissa kamppeissa ja hutsut jäävät ilman. Ja Horot pukekaa päällenne, ennen kuin sairastutte, kuten rap-kielellä tuo kuuluisi kai sanoa?

 

Lopuksi

Ei minun nuoruuteni sankarit kitaroineen sen fiksumpia olleet, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe. Haluan tähän loppuun vain todeta, että arvostan kaikenlaista musiikkia. Onneksi minun ei tarvitse vain kuunnella ihan kaikkea.
Eli vittu Yo! Pitäkää festareilla hauskaa! Siis ihan oikeasti hauskaa, sillä tämä ei ollut enää piruilua.

Miehenaluille vielä lohdutukseksi, että jos sitä omaa kevytkenkäistä naista ei satu löytymään illan aikana, niin ei se yksi miehen kanssa vietetty yö vielä homoksi-t.

Ps. Silti haluan huutaa tähän loppuun: SOITTAKAA PARANOID!