Kirjoittamisen tuskaa
Tahdon tähän tekstiin kolmetuhatta kirjainta ja tahdon ne nopeasti. Mieli haluaa kirjoittaa, mutta jostain syystä tarinaa ei näytä syntyvän.
Olisi kai pitänyt nuorena uskoa, ettei kaikkea ruokaa pidä uittaa rasvassa. Nyt se on tukkinut pääni ajatuksenkulun ja tarina jää tekemättä.
Tahdon pelastaa päiväni ja blogini. Saisinkohan aivoni isommaksi ja ajatuksen virtaamaan, jos joisin paljon vettä? Suurin osa siitä on tehty vedestä ja en sitä kustakaan viitsi enää sinne lisätä.
Minkä sotkun olen pääkoppaani tehnytkään, kun siellä pyöriin vain virtsan ja vanhojen rasvaisten karjalanpiirakoiden jämät!
Blogin halpuuttaminen jatkuu
Nyt todella yritän kirjoittaa jotain fiksua ja kaunista. Jostain syystä ajatuksissani pyörii vain ruma vyölaukku, jota Lidl yrittää myydä. Ei siitä värihelvetistä pääse ajatuksissa millään eroon, vaan se piirtyi samantien verkkokalvoille ja paloi kiinni. Olenko nyt sitä paljon puhuttua sateenkaarikansaa, kun silmätkin on tatuoitu sisäpuolelta iloisilla väreillä?
Vihaan tatuointeja. Älä käsitä väärin, sillä en myöskään tuomitse niitä, mutta suoraan sanoen ne ovat minusta helvetin rumia. Olen hienojakin kuvia nähnyt, mutta suurin osa näyttää silmissäni tasoltaan siltä, että humalainen Pena on ne piirtänyt ihoosi jollain räkäisillä festareilla.
Olen toki hyvillä festareilla käynyt, mutta en todellakaan tarvitsisi ikuista muistoa siitä, mitä en kuitenkaan muista. Helle ja olut, kun on monesti pyyhkinyt päivän pois.
Puoliväli
Vielä haluaisin kirjoittaa noin 1500 kirjainta. En ole vain vielä tässäkään kohtaa keksinyt, mistä tämä blogi kertoisi? Toisaalta, jos olet tähän asti lukenut, niin liekö tuolla on niin väliäkään. Luultavasti vain odotat mihin ajatukseni johtaa, kun et itsekkään jaksa ajatella tässä helteessä.
Kuumasta ilmasta pitänee mainita sen verran, että tämä on ollut pahempaa aikaa, kuin koronan hiljentämä talvi. Koronan aikaan pääsin sentään ulos, nyt naapurit ovat kieltäneet sen kohdallani jatkuvan hienhajun takia.
Ei auta maskit, kun pitäisi jo jakaa viattomille kaasunaamareita. Tässä tuoksussa ei ole enää mitään miehekästä, ei vaikka uisin Rexonassa. En todellakaan ole mikään tosielämän Dressmann-mies, joka kävelee kadulla hidastettuna, tuoksuen samalla hyvältä.
Olen vihdoin maalissa
Olisi tekstissä loppukirin aika. Toivottaisinko teille hyvää illan jatkoa tai hyvää yötä? Riippuu tietysti siitä, mihin aikaan luet tätä, mutta sitähän minä en voi tietää. En minä toisaalta tiedä paljon muutakaan, joten blogin linja pitää tälläkin kertaa.
Miksi mieleeni muuten tulee näitä outoja ajatuksia? Aloin miettimään ilman syytä, miltä Kimi Räikkönen kuulostaa jäykällä paskalla käydessään. Äänen täytyy olla jotain samanlaista, kuin hieman viritetty skootterin ininä kesäyössä. Ei sellainen Harley-Davidson murina, vaan ylikorkea tuskainen kimeä ääni, kun teini vääntää kaasua, toivoen pääsevänsä vielä kilometrin kovempaa.
Häpeän ajatuksiani, mutta onneksi kukaan ei näe niitä. No oli teitä lukijoita yli tuhat viime kuussa, sitä en vain ymmärrä, minkä ihmeen takia? Ehkä Kela on lopettanut mielenterveyslääkityksien korvaamisen ja olen nyt heille ilmaisena kuntouttajana. Olen elävä esimerkki, että ei muillakaan ajatukset pysy kasassa. Tämä tulee halvemmaksi, kuin lääkkeiden jakaminen köyhälle kansalle.