Miltä kirjan kirjoittaminen tuntuu?
Se tuntuu..
-Paineena päässä, kun olet luonut likaa tekstiä. Varo siis kirjoittamasta liikaa, pääsi voi räjähtää.
-Ahdistuksena, kun haluaisit saada valmista aikaan, mutta näet kaikkialla virheitä. Onko ihme, jos vanhojen aikojen kirjailijat kuvataan väsyneinä juoppoina?
-Leikiltä, jossa uppoat tarinan sekaan. Pitänee vain varoa syömästä tuota ihanaa ajatushattaraa. Kiloja kun on kertynyt jo muutenkin liikaa.
-Hiljaisuudelta. Aivan kuin olisit pehmustetussa huoneessa, pukeutuneena pakkopaitaan. Tarinasi on piirittänyt sinut, haluten yhä vain lisää.
-Niskakivulta, kun valut yhä oudompaan kirjoitusasentoon. Burana, lähdetkö sponsoriksi blogiini tai kirjani käsikirjoitukseen?
-Ja tuoksuu kahvilta, hyvin monelta litralta sellaista. Lopulta täriset viimeiset kirjaimet automaattisesti.
-Yksinäisyydeltä. Luot luultavasti jotain sellaista, mitä kukaan ei koskaan tule näkemään.
-Väkivallalta, kun kuitenkin yrität saada lukijan jostain. Tämä tuskin tulee onnistumaan, jollet saa jotakuta tyrmättyä paksulla käsikirjoituksellasi.
-Sisälläsi epäilynä omista kyvyistäsi. Käykö tässä yhtä huonosti, kuten ala-asteen hiihtokilpailussa? Olet lähtenyt perinteisesti ladulle vanhoilla puusuksilla, mutta vierestäsi sujahtaa ohitse joku luistelutyylillä. Onneksi edes Hippo-kisoissa kaikki saivat palkinnon.
-Riemulta, kun olet saanut jotain valmista aikaan. Ainakin lyhyesti, lopulta teoksesi katoaa tietokoneellesi muiden tiedostojen sekaan. Juhlit joka tapauksessa saavutustasi vielä pitkään, harva viitsii kirjoittaa mitään tuon pituista.
-Neroudelta, mielesi kiillottaa kaikki ideasi ainutlaatuiseksi. Luulet keksineesi jotain uutta ja hienoa, mutta eihän se oikeasti niin mene. Kaikista kustantamoihin lähetetyistä käsikirjoituksista julkaistaan reilusti alle 1%. Jos siis et ole julkisuudenhenkilö, älä elättele suuria toiveita neroutesi näkemisestä kansien sisällä.
-Näön menettämiseltä. Kirjoita muutama tunti putkeen, niin tiedät mitä tarkoitan. Luultavasti etsit tuossa vaiheessa wc-tiloja, kahvinkeitintä ja sieluasi harmaan pilven sisällä. Olet kuin pieni poika, joka putkinäkönsä kanssa yrittää hahmottaa maailmaa.
-Muovipussilta, johon haluaisit oksentaa. Jos olet kuten minä, olet jo tehnyt muutaman epäonnistuneen käsikirjoituksen. Kuinka kauhealta uuden aloittaminen tuntuukaan. Se on kuin juoksulenkin aloittaminen uupuneena.
Mutta toisaalta…
On tämä silti kiva harrastus.