Haapasalo ja urheilun turhuus

Voittaja, Mitali, Kulta, Palkinto

Taas se nainen suuttui. Kotikaupungin koripallojoukkue voitti mestaruuden ja ihmiset nauttivat siitä.

Ihmettelen vain, kuinka ällöttävää yhteenkuuluvuudentunne voi ihmisestä olla? Puhun tietenkin kuntouimaristamme Salossa, joka on tuttu siitä, että hänen naamalleen roiskui uimahallissa vettä kilpauimarin toimesta. Terveisiä siis vain sinulle kaupunginvaltuutettu Jaana Haapasalo. Harmi, että sait itsellesi taas pahan mielen, mutta viittäsataa euroa siitä tuskin kannattaa tällä kertaa vaatia.


Ymmärrän mainiosti hänen kantansa, huippu-urheilu on sairasta puuhaa. Se ei ole terveellistä, mutta ehkä asia ei ole noin helposti tuomittavissa? Nämä itsensä ylittäjät ovat meille esikuvia, koska tekevät jotain sellaista, johon muut eivät pysty. He ovat sirkuspellejä, joita tarvitsemme rikkomaan arjen harmautta.

Haapasalo totesi Ilta-sanomien haastattelussa, että hän lukisi mieluummin lehdestä tiedeuutisia, kuin urheilusta kertovia tarinoita. Tämä varmasti olisi sivistävämpää, mutta kyse on nyt viihteestä. Leipää ja sirkushuveja kansalle, kuten jo roomalaiset toivoivat, siitä tässä on kyse. Yksinkertaisesta hauskanpidosta, jossa juonta ei ole valmiiksi käsikirjoitettu.


Olen saanut onnekseni seurata muutaman pienemmän lajin huipun treenaamista ja hieman myös muuta elämää. Puhun lajeista, joissa tehdään kovaa työtä, saamatta rääkistä juurikaan rahallista korvausta. Siis ihan perinteistä rakkaudesta lajiin tyyppistä meininkiä, jossa omistautuminen on se pääasia. Se on jotain, jota voi vain kadehtia, on se päätös sitten mielestäsi oikein tai väärin.

Jos joku päättää olla intohimoisesti loistava kirjanpitäjä, niin se on mielestäni yhtä hienoa, joskin viihdearvoltaan aika laimeaa. Urheilijoista on helppo innostua, koska silloin ollaan perusasioiden äärellä. Jokaisella meistä on kroppa jota liikuttaa, joten kaikilla on jonkinlainen mielikuva liikunnasta. Ei kaikkien tarvitse siitä pitää, mutta lähes jokainen tietää miltä tuntuu ottaa juoksuaskel tai potkaista palloa.


Jos vielä kauemmaksi haluaa ajatusta viedä, niin kyse on myös selviytymisestä. Nopeampi ja vahvempi henkilö piti itsensä helpommin hengissä, oli sitten kyse maanviljelystä, sotimisesta tai metsästyksestä. Fyysisellä suorittamisella oli s

merkitys yhteiskunnassa, jossa suurin osa ihmisistä asui keskellä metsää. Ei noista ajoista pitkä aika ole.

Halu ihailuun on meillä veressä, vaikka rauhan ja kaupunkielämän aikana, noilla teoilla ei sinällään ole mitään merkitystä. Jos tuttuni voimanostaja Jari Saario vetää maasta 400 kiloa joku päivä, niin mikään ei muutu. Ei se estä minua kuitenkaan ihailemasta sitä omistautumisen määrään, jonka mies on nähnyt suorituksen eteen.


Haapasalo haluaisi siis mieluummin lukea lehdestä tiedeuutisia ja ymmärrän tämän täysin. Hän ihailee ajatustenvoimaa ja vaivaa joka on nähty näiden läpimurtojen eteen. Niin teen myös minä, mutta silti tiukassa asussa hikoileva urheilija on huomattavasti viihdyttävämpi. Ei kaiken tarvitse olla hyödyllistä.

Ehkä olen vain yksikertainen suomalainen, mutta en näe perusasioissa mitään vikaa. Vaikka elämme sivistyksen aikoja, emme eläimenä ole muuttuneet samaan tahtiin. Nautin tulevaisuudessakin siitä, kun oman kaupungin joukkue voittaa, sillä vastakkainasettelu on hauskaa.
On se keskimäärin hauskempaa ollut myös, jos oma armeijakin on voittanut. Se antaa vahvemman aseman tulevaisuuteen ja urheilu on vain kevyt versio tästä mielikuvasta.


Olen Haapasalon kanssa samaa mieltä, että kuntoliikunta kunniaan. Ihminen on tehty liikkumaan. Silti rakastan viihteentekijöitä, ovat he sitten urheilijoita, muusikkoa, taidemaalareita, tai mitä tahansa muuta. Me tarvitsemme teitä!

Juttu Ilta-sanomista, johon blogin kirjoitus perustuu.

3 thoughts on “Haapasalo ja urheilun turhuus

  1. Ihmisillä on taipumus hurmaantua kilpailutilanteista. Ja jos ei omista, niin toisten toimesta. Ehkä siitäkin on hyötyä. Jos ei muuta, niin positiivista latausta, jos oma joukkue voittaa 😀

  2. Hauskaa pitää olla. Urheilu kaikissa muodoissa on juuri sitä. En ymmärrä miksi kilpaurheilu pitäisi ottaa hampaisiin hänen tahtomallaan tavalla

  3. Nimenomaan tuo, että kaiken ei tarvitse aina olla niin hemmetin tärkeää ja sivistävää. Hauskuus on mielestäni mitä pätevin syy lähestulkoon mihin tahansa toimintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: