Elämäni sankari (Eläköön naiset!)

Vedin urheasti housuja jalkaan, Ei tämän ikäinen mikään taipuisa enää ole ja pyörin toinen jalka lahkeessa kaatumisen rajamailla.

-Siihen jos kaadut ja lattialle jäät, niin minä en ainakaan soita palokuntaa sinua nostamaan! Karjaisi vaimoni vierestä.

Aina pitää olla heikompaa neuvomassa! Kyllä minä läskini kannan, tai kantaisin kunhan nyt ensin vain tämä hengitys tasaantuisi edellisen heilumisen jäljiltä.
Mikä hän on minua edes ohjeistamaan? Siellä se vain katselee tosi-tv ohjelmaa Alaskasta ja makaa tyytyväisenä peiton alla, niin että vain nenä ja silmät ovat sen ulkopuolella. Pelkää kai kylmyyden iskevän vuoristosta television kautta?


Kyllä minä pärjään, vaikka tunnenkin ensimmäisen kerran elämässäni oikeasti hidastuvan. Tai ainakin luulisin pärjääväni, koska hyvähän se on nyt huudella, kun on avioliitto olemassa. Kuolisin luultavasti pölystä muodostuvien villakoirien hyökkäykseen, ennen kuin oppisin käynnistämään imurin. Tästä taisinkin tosin jo blogin kirjoittaa, joten jätetään tämä aihe tähän.

Kai minua on hyvä toisinaan neuvoa? Olen ihminen joka saattaa juosta alastomana kylpytakki päällä pitkin asuntoa käyttäen sitä viittana ja samalla huutaa möreällä äänellä

-OLEN BATMAN!

Jos vaimoni tekisi samalla tavalla, niin epäilisin hänen mielenterveyttä hyvin vahvasti. Luultavasti alkaisin vahtimaan hyvin nopeasti hänen mielenliikkeitä ja lääkitystä. Oma lääkitykseni on kyllä kunnossa. Se, että luulen olevani alaston Batman tai luulen esileikin aloittamisen olevan sopivaa imitoimalla Darth vaderia, on vain plussaa minulle. Ainakin mielikuvitus toimii, jos muuten tässä nyt sattuukin hidastumaan.

Joku nainen oksensi tätä lukiessaan luultavasti hieman suuhunsa, ei se mitään. Älä pelkää, sillä en ole tulossa teille asumaan. En kyllä ottaisikaan on luultavasti seuraava ajatuksesi ja se on minulle ok. Tahdon olla omituinen ja huudella kaikkea päähän tulevaa suustani ulos. Ulkona kyllä yritän käyttäytyä, mutta onnistumisprosentti on vähän niin ja näin.

Yritin olla myös pahis. Tässä yritykseni olla Jokeri.

Oikeasti olen hiljainen mies. Niin ainakin vastaan tuleva kansa luulee. Olen hieman juron ja ehkä jopa ilkeän näköinen. Haluat ehkä silti pitää sen mielikuvan minusta, jos vaihtoehtona on jokin keski-ikäinen jo hieman lihonut versio Marvelin supersankareista. Lihakset eivät vain kuuluneet tähän pakettiin, joten turhaan yrität muokata kuvaa päässäsi paremmaksi.
Ei mies lihaksia edes tarvitse. Riittää, että hän menee peilin eteen ja katsoo itseään. Miesten pään sisään rakennuttu kuvanmuokkaaja kyllä tekee hänelle siedettävän lopputuloksen silmien eteen. Olen Batman, en mikään tavallinen tallaaja.

Pitäisi varmaan köyhänä vain vaihtaa idolia. Ei löydy minun pankkitililtä mammonaa edes Bruce Waynen päivällistä varten. Toisaalta voisin vain myöntää, että en ole sankari laisinkaan. Perheessäni on toinen oikea sankari, joka pitää kaiken kasassa. Hän on rakas vaimoni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: