Elämää päivystyksen sairaanhoitajana

Rakas harrastukseni täyttää vuosia. On siis hyvä hetki julkaista vanhoja tekstejä, jotka ovat jääneet itse kirjoittajan mieleen.

Kiitos, kun olette lukeneet ja kannustaneet kirjoittamaan!

Tämän päivän teksti on rakas, koska se on luetuin blogissani (Julkaistu 16.10.2021). Se asia ei ole näet näiden parin vuoden aikana muuttunut, etten arvostaisi jokaista lukijaa. Ilman heitä, kun ei olisi blogia. Vaikka siis ylempänä jo kiitin teitä, niin teen sen nyt uudestaan: KIITOS!

Elämää päivystyksen sairaanhoitajana

Tekohymy kasvoille ja töihin. Ei tämä pelkästään sairaanhoitajan ammattiin liity, sillä työssä kärsiviä ammattilaisia on paljon muitakin. Tänään ei huvittaisi ja kiire odottaa, silti on hymyiltävä leveämmin, kuin sumopainijan kankut. Väsyneenä asiakaspalvelu on perseestä.

Ehkä pieni rukous auttaisi, mutta kuka sen kuulisi?
Ei ainakaan työnantaja, joka pitää ainoastaan huolen siitä, että töitä riittää kummallekkin kouralle ja ehkä myös tekokäsivaraston käsille. Nekin kun lasketaan virallisissa papereissa työvoimaksi. Tulee näin hoitajakiintiöt täytettyä.

Saavat kai sairaalaan työvoimatoimistosta 9 euron korvauksen päivässä, jokaisesta työhön tutustuvasta tekokäsi parista. Johtajien taskuun tuo raha vain luultavasti menee.

No tuo oli liioittelua. Ei työkokeilusta mitään köyhille makseta.

Lukijan pyytämä blogin aihe

Minun piti kirjoittaa sairaanhoitajista, mutta en muistanut pyytää taustatietoja. Toisaalta tiedonlähteeni työskentelee Lappeenrannassa, joten ei kai tuota olisi voinut kunnolliseksi mittariksi edes ottaa. Sehän sijaitsee siellä Suomen rajan tuntumassa, enkä ole ihan varma kaupungin ulkonäön puolesta, kummalla puolella rajaa?

Ehkä silti yritän kirjoittaa jotain, vaikka en hirveästi ole aikaa viettänytkään sairaalassa. Nuorempana kyllä tein niin, mutta siitä en muista mitään. Kirjoitan siis niistä asioista, joita olen nähnyt aikuisiällä.

Ensimmäinen huomioni on, että puheet työn vaatimuksista ja rankkuudesta täytyy olla totta.

Nuoret hoitajat ovat kyllä vielä seksikkäitä ja täydellisiä naisia. Niin moni mies kuvittelee, kunnes totuus tulee esille. Kuulemani mukaan, kun työvuorosta palaava kaunottaresi nukkuu kuola poskella pois väsymystään, siinä ei ole mitään kaunista. Tuo raato, kun näyttää siltä, että hän ollut viikon reiveissä, vaikka kyseessä oli kahdeksan tuntia asiakaspalvelua paikallisen sairaalan päivystyksessä.

Ehkä tähän kohtaan olisikin sopivaa listata kaikki tyypillisimmät sairaanhoitaja tyypit?

Sairaanhoitajat 1-3

Olen nähnyt vain kolmenlaisia sairaanhoitajia. Ensimmäiset ovat näitä nuoria, jotka ovat laittautuneita, sekä intoa täynnä. He kävelevät rinnat pystyssä, kivassa meikissä ja ovat näyttäviä tapauksia.

Sitten on tämä toinen rotu hoitajia. Heillä on jo uraa takana, ehkä jopa jo vuoden verran. Väsymys ja turhautuminen alkavat jo näkymään kasvoilla ja into vaihtumaan ammattitaitoon.
Suurin muutos on kuitenkin ulkonäössä, kun meikkaaminen ei enää kiinnosta ja kasvotkin ovat vanhentuneet vuodessa kahdellakymmenellä vuodella.

Pienenä huomiona haluaisin sanoa, että päivystyksen nuhapotilaat alkavat tässä kohtaa ottamaan päähän ja mielessä pyörii vain lause:

”Mitä te täällä teette? Painukaan kotiinne sairastamaan!”

Tämän ymmärrän hyvin. Sairaalan päivystys ei ole terveyskeskus. Jos sinulla sattuu olemaan emännän kaulimella teloma pää, tai puukko selässä, ollaan lähempänä oikeaa hoidontarvetta. Pidä siis kevyt ripulisi omassa pöntössäsi ja niistä nuhainen nenäsi kotonasi.

Se kolmas sairaanhoitajatyyppi on ehkä kaikkein onnellisin. Hän hyppii ilosta ja tanssii kaduilla töihin mennessä, vielä vuosien jälkeenkin.
Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että hän on tehnyt päätöksen, joka mullisti koko alan hänen silmissään. Se vaati vain pienen teon, joten ei se elämä niin vaikeaa lopunlopuksi ole.

Ai mikä se teko oli? Lopputilin ottaminen

Nyt ei enää ota mikään sankariamme päähän, sillä on mukavampaa työskennellä vaikka koulunkeittiössä, kuin kuunnella humalassa tai huumeissa olevien selostuksia päivystyksessä.
Mitä heille voi edes tehdä? Menkööt kotiinsa nukkumaan, sillä tämä baari on nyt kiinni! Lisäksi torin reunalta löytyy todennäköisemmin joku, joka myy salamyhkäisenä jotain, ettei pää pääse selvenemään.

Sitä paitsi, jos sairaalan päivystys myisi joitan päätä sekoittavaa, niin baari olisi ollut jo kuukausia kiinni. Korona kun tulee ja tappaa karaokea laulavan kansan.
Ikävä kyllä se tekee sen vain niin hitaasti suomalaisille, että muut työt jäävät pikku hiljaa sairaaloissa tekemättä. Kyllä mummo Pihtiputaalla joutaa odottamaan leikkausjonossa vuoroaan. Sen on tärkeämpää, ettei hän pääse koronaan kupsahtamaan.

En yhtään ihmettele, vaikka toinen ammatti kiinnosti sairaanhoitaja numero kolmosta. Tulipa käytyä hienot koulutukset, mutta ei se ihmisten pelastaminen kauheassa kiireessä ja ollutkaan niin ihanaa.Toki se ottaa myös päähän, ettei koulutuksen tasoon nähden, ole kunnon palkkaa tarjolla.

On olemassa myös neljäs tyyppi sairaanhoitajia. Heistä en vain uskalla puhua, koska vuosien ammatissa oleminen on tehnyt jo niin pahaa jalkeä. Näitä henkilöitä kunnioita ja pelkää, sillä heidän sisällään on jokin mennyt jo rikki.

 

Hyvin meillä menee!

Sentään ihminen pääsee päivystykseen, joten en valita suomen sairaanhoidosta. Tilat ovat lisäksi sairaaloissa siistejä, löytyy mukavasti istumapaikkoja ja tarvittaessa pääset myös makaamaan.

Ainut miinuspuoli päivystyksessä on, ettei siellä tunnu olevan ketään iltaisin tai viikonloppuisin töissä.
Plussaa asiassa on, että yksinäinenkin saa sieltä uusia ystäviä, kun jonot venyvät ja päivystys muuttuu yhdeksi suureksi big brother-taloksi. Juuri kukaan ei pääse viikkoihin pois päivystyksen tiloista, jollei satu voittamaan häätöäänestyksessä sydäninfarktia tai muuta kuolemaan johtavaa tapahtumaa.

Tiedän kyllä, etteivät sairaanhoitajat ole tähän syyllisiä. Lääkärit pyörittävät omia juttujaan, joten ei hoitajilla ole välttämättä mitään hajua aikataulusta, jolla he pääsevät purkamaan jonoja. Muista vain, että he kyllä palvelevat sinua kiireellisyysjärjestyksessä, ilman että jankkaat asiasta.

Emme me asiakkaat kuitenkaan kohtuuttomia kärsi. Meillä korkeintaan kankut kipeytyvät istuessa ja peräpukamat paukkuvat puisilla penkeillä rasituksesta. Kyllä me sen kestämme.

Lisäksi hoitoa saa pienellä laskulla ja hyvällä ammattitaidolla, joten menkööt nyt sitten.

Olen kuullut huhuja, että myös viikonloppuisin on joku nähnyt päivystyksen henkilökuntaa. Itse en kuitenkaan usko tuohon.
Siihen uskon, että piilossa saattaa työskennellä joku katkeroitunut sairaanhoitaja, joka itkee pientä palkkaansa ja samalla piikittää paremmille maille sairaampia asiakkaita. Tilaa on tehtävä, ettei käytävät täyty palvelua vaativista potilaista, sillä edes siivouskomerossa ei ole enää tilaa uusille ihmisille.

Älä silti luule, että hän olisi mulkku. Kyllä sairaanhoitajamme aikoinaan unelmoi hyvästä hoidosta ja muista kivoista ihanteista. Joku keksi vain kiireen, joten paskat potilasturvallisuudesta. Niin hänelle ilmoitettiin.

 

Viimeiset ajatukset

Paljon kirjotin teille aiheesta, mutta mitään en oikeastaan siitä tiennyt. Taidan siis ottaa yhteyttä, niihin muutamaan tuttuun, jotka työskentelevät tuolla alalla.

Lupaan tuon jälkeen kirjoittaa aiheesta tarkemman blogin, kunhan kerkiän. Lappeenrantaan en kuitenkaan Kuopiosta lähde aiheesta kyselemään, sillä passini ei ole voimassa.