Elämää päivystyksen sairaanhoitajana: Elvytys

Alkupuhe

Hän seisoi hikoillen työskennellessään ensiavussa. Tilanteessa ei ollut vielä mitään tressaavaa, mutta potilaan mahdollisen koronan takia puettu suojapuku hiosti inhottavasti. Se sai kropassa yhtä tuskaisen ja hikisen vastaanoton, mitä hän oli nähnyt miesten kasvoilla, ollessaan seksikkäänä lähibaarissa.

Kyllä keski-ikäinen nainen sai juoda sinistä enkeliä, liian tiukassa leopardikuosisessa asussa, jos hän halusi. Se oli yksi iso MIAU, kun tämä leidi oli radalla.

 

Elvytys

Olen aina miettinyt, mitä Suomen ensiavussa huudetaan, kun potilasta täräytetään defibrillaattorilla?
Ehkä se riippuu siitä, missä tämä tapahtuu? Tuskin tuo huuto on kuitenkaan yhtä komea Clear! Mitä se on George Clooneyn mahtavan leuan tuottamana tv-sarjassa.


Voin jostain syystä kuvitella, vain naishoitajia tähän hommaan

Etelä-Karjalassa hänen täytyy olla sähäkkä saparopäinen leidi, joka kiljuu kaikille: Näpit irti, nyt mie tärräytän!

Pohjanmaalla hänen kollegansa ei luultavasti käytä edes defibrillaattoria, vaan lyö ronskisti nyrkillä rintaan. Niin ne asiat hoidetaan muutenkin siellä päin.

Hämeessä ollaan taas hitaita ja elvytystä aloitetaan pikku hiljaa, vaikka potilas saa kohtauksen vasta kolmen päivän päästä. Helsingissä taas ei elvytetä ollenkaan, ajatellaan vain itseään.


Tiedän kyllä, että sairaanhoitajat oikeasti käyttävät elvytyksessä lätkiä, jotka liimataan potilaan kehoon. Kukaan ei dramaattisesti käytä sellaisia kahvallisia malleja, joita näet telkkarissa.
Lisäksi nuo hoitaja raukat, tekevät kaikki muut tarvittavat tehtävät. Toki paikalla on työtä johtamassa anestesialääkäri, mutta tästä en vain ole varma minkä takia? Onko hän nukuttamassa potilaan ikiuneen, jos homma kusee?

 

Kuka tekee ja mitä?

Elvytyksessä johtaa aina anestesialääkäri tai tarvittaessa sisätautilääkäri. Hän intuboi ja huolehtii hengityksestä. Hoitajat toimivat kaikessa muussa.

Lääkäri homma on siis nostaa palkkaa ja hoitajat tekevät työt, jos haluat kääntää tuon saman suomenkielelle.


Mutta sitten mennään!
Tilanteena on sydämen pysähtyminen.

Sairaanhoitajat odottavat katkeamattomassa paineluketjussa vuoroaan, eli he ovat jonossa kuin juntit, jotka kyttäävät ilmaista ämpäriään kaupan alessa.

Ulkopuolisen silmin elvytystilanne näyttää katastrofilta, jossa käsketään, määräillään ja hoitajat sinkoilevat pitkin huonetta, etsien tarvittavia välineitä ja lääkkeitä.
Toki sairaanhoitajien työ jakautuu oikeasti niin, että yksi hoitaa lääkkeet, yksi ajastaa ja valvoo rytmiä/iskee deffalla.
Lisäksi yksi kirjaa ja vahtii Big Brotherin 24/7-lähetystä, jotta kukaan ei tipu sen juonesta kärryiltä. Se olisi yhtä kamalaa, kuin jättää jakso Salattuja elämiä katsomatta. Kuinka se ottaisikaan päähän, kun tuli seurattua sarjaa 22-vuotta ja nyt pääsi juoni karkaamaan.

Tuo kävisi..Tunteisiin!
(Varmasti kuulit Anna Hanskin päässäsi)


Paikalla on myös monta hoitajaa, jotka valmistelevat lääkkeitä ja hoitavat muita asioita.
Lisäksi paikalla saattaa olla sairaanhoitajaopiskelija, joka totuttelee työelämään. Hänen tehtävänsä on yrittää olla laittamatta duckface-ilmettä naamalleen ja olla somettamatta.

#pumppupysähtyy #nytonhätä #nuorethoitsut #näyttääkötämäasuhyvältä

Ihmisten määrä voi siis olla massiivinen. Porukkaa voikin olla paikalla enemmän, kuin katsojia Liigan jääkiekkopelissä. (Luultavasti sitä on enemmän, koska Liiga kusettaa katsojaluvuissa).

Kuvassa perinteinen sairaalan yökkö

 

Älä ole tyytymätön!

Ei päivystyksen sairaanhoitajan pidä olla katkera raskaasta ammatistaan, vaikka joutuukin jatkuvasti kuuntelemaan työssään, kyselyjä jonojen pituudesta tai paikalla olevien alkoholistien örinää.
Tämä on vain mielestäni turhaa kitinää. Kyllä valitukset jonosta pitää kestää, onhan viikonloput parhaita aikoja tulla näyttämään lääkärille vuosia vaivannutta pikku vaivaa.


Siinä vaiheessa hänen pitää olla vasta katkera, mikäli työtehtävät sairaalassa vaihtuvat yökön tehtäviin. Siinä on turha yrittää olla tyytyväinen yölisiin, sillä työyhteisösi on ilmaissut mielipiteesi sinusta, olet yökkö.

Vielä turhempaa olisi työskennellä sairaanhoitajana armeijassa. Mitä siellä muka tapahtuu rauhan aikana?
Luultavasti aika kuluu puristellessa kipeimpiä finnejä alokkaiden selästä ja juottaessa viskiä alikersanteille, jotta heidän äänenkorkeutensa saadaan laskemaan käskyjen jakoa varten siedettävälle tasolle.


Palataan asiaan

Ala on naisvaltainen ja tämä aiheuttaa ihania ystävyyssuhteita ja katkeraa pään aukomista. Joukosta löytyy myös miessairaanhoitajia, jotka luulivat pääsevänsä taivaaseen.

Ajatus naisoppilaista tuntui opiskelemaan mennessä varmasti houkuttelevalta, mutta mites sitten kävikään?
Nyt työelämässä on pieni palkka, kiire ja väsymys. Edes niistä työpaikan naisista ei ole enää silmäniloa, sillä heidän kasvojensa piirteet muodostuvat kahdesta isosta ja väsyneestä silmäpussista, joiden välistä näkyy pieni nenänpää.

Jälleen yksi työvuoro takana!

Ammatti on hieno ja kunnioitettava, vaikka se tarjoaa työnjohdolta elämään paskaa yhtä paljon, mitä maajussi kantoi tullessaan labraan. Tarinan mukaan, kukaan ei ollut ilmaissut haluttua määrää, joten mies toi ämpärillisen omaa tuotostaan.

Se sopiiko ala oikeasti kenellekään, on sitten eri asia. Kuten kuitenkin jo totesin, niin hieno ja kunnioitettava se silti on. He ovat sankareita kaikki, kunhan eivät käy laulamaan kyseistä kappaletta. En näet voi sietää J. Karjalaisen tuotantoa.


Ps. Hyvä tuottaja tai ohjaaja! Voin ottaa Salkkareihin pienen roolin, jos niitä on vapaana. Joku taustalla oleva hemmo olisi ihan hyvä.

TULI VAAN MIELEEN-BLOGI. KIITOS YÖKÖN KUVASTA JA HYVÄSTÄ HUUMORINTAJUSTA, KUN USKALSIT ANTAA SEN KÄYTTÖÖNI! 🙂

WWW.TULIVAANMIELEEN.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *