Bussikuskin tuskaa. Eläköön lakko!

Se on vain tiedettävä, missä wc sijaitsee.
Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa. Voit nyt juoda litra kaupalla, ilman että tunnet hätää. Vaan auta armias, jos et tiedä lähimmän pisuaarin sijaintia, tulee jokainen nautittu desilitra kuusin kertaisena ulos.

Ehkä olen herkkis tai hermoni ovat muussaantuneet katsellessa nykymaailmaa? En voi nauttia elokuvasta, jos olen juonut ennen leffan alkamista. En voi lähteä kävelylle, jos vatsani sisältö ei pöllähtele kuivuudesta Saharan tavoin. En voi istahtaa bussin kyytiin, jos sisälläni kierii aamulla juotu kahvi. En vain voi.

Lakko, jotta päästään vessaan!

Turha valittaa matkustamisesta. Aito sankari istuu kupla otsassa ratin takana.
Eläköön bussikuskit, jotka rakon halkeamista uhmaten, mumisevat kyytiin tuleville jotain päivää-sanan tapaista. Tällä kertaa olen lakkoilevan työmiehen puolella, joka pienessä pääkaupunkiseudun taukotuvassaan, kompastelee kiroillen rukousmattoihin.


Ongelman kohtaaminen ei ole kohdallani uutta. Katselin Kuopiossa säälien kuljettajien päätepysäkin ”taukotilaa”. Huussia, joka vinona seisoi useamman metrin päässä tienreunassa.

Ei suomalainen paljoa vaadi, joten lumihangen läpi rämpiminen on mainio tapa viettää taukonsa. Mikäs sen parempaa, kuin istua lahkeet märkänä kopissa, joka ei osaa päättää kumpaan suuntaan kaatuisi.
Työnantaja on varmasti ylpeä itsestään, tuli sentään ostettua paskapaperia köyhälle. Tätäkään ei olisi tapahtunut, jolleivat läheisen talon asukkaat, olisivat valittaneet pensasaitaansa pyyhkimisestä.

Ja hyvä ystäväni, voin luvata että tuollaisia työnantajia löytyy. Eräässä vanhassa työpaikassani, pomoni sai haukut ostettuaan firman rahoilla keksipaketin. Mitä sitä työtä tekevien taukotuvalle iloa tuomaan?

(Vessapaperin tarina ei pidä paikkaansa)

Vaadi raitiovaunua Kuopioon. Ei kävely ole ihmistä varten.(Kuvassa malli savolaisille sopivasta mallista).


Suodaan nyt pieni ilo kuljettajalle, joka mielikuvissaan nauraa pääkaupunkiseudulle. Milloin viimeeksi suomalainen nuori on joutunut kohtamaan luonnon tässä mittakaavassa?
Lähimpään trendiruokalaan on vartin kävely, vaan taitaa se jäädä nyt tekemättä. Ei nuoresta ole boomerin kaltaiseksi, joka kiskoi keski-kaljansa pakkasessa, rakastui räntä-sateessa, ja upposi hankeen hakiessaan sivistystä koulusta.

Hyvä kuski. Nuoruuden biletys ja shampanja, on vaihtunut työpaikalla halvasta kahvista nauttimiseen. Et kaipaa enää jännitystä ihmisten parissa, vaan sen saa pohtimalla, voiko suodatinpaperin käyttää useampaan kertaan? Ei se mitään.
Anna siis kuskisi vihata sinua rauhassa, samalla kun hän ojentaa vaihtorahoja. Ei elämäänsä kyllästyneeltä voi vaatia, kuin hampaiden välistä suhisevan s-kirjaimen, joka on jäänne kerran niin iloisesta kiitos-sanasta.





(Kuopiossa on muuten mukavia kuskeja 🙂 Kuulemani mukaan, kaikkialla ei asia ole näin).


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *