Elämäni oli ennen painajaista, joka voitiin laskea henkiseksi vakivallaksi! Voitteko kuvitella tilanteen, jossa työnantaja vaatii tulemaan töihin viitenä päivänä viikossa? Kyllä tuo minusta voidaan laskea jo vääräksi vallankäytöksi, sillä vapaa-aika tuossa kärsii!
Se, että onnistuin lyömään itseäni tuona aikana työkalulla suuhun, niin että hammas irtosi, on sitten jotain muuta väkivaltaa.
Olet saattanut huomata kuvista, että se ei ole ainut puuttuva palikka suussani. Toinen hammas tippui kai myötätunnosta, täsmälleen toiselta puolelta suuta. Suussani on siis yin ja yang kohdillaan. Pelkään vain, että tulevaisuudessa, tuo tasapaino merkitsee sitä, että puolet hampaista ovat valkoisia ja puolet mustia.
Kaikki Prismaan ja heti!
Vahinko tuo tapaturma oli, mutta voin kuvitella, että jokainen Prisman kassaneitikin, on joskus miettinyt sormien työntämistä hihnan väliin. En toisaalta syytä heitä näistä ajatuksista, itse en kestäisi elintarvikkeiden tuijottamista tunnista toiseen. Päivän kohokohtakin, kun sattuu varmasti olemaan se, että joku osti suksivoidetta, eikä suinkaan kolmea litraa maitoa.
Pyydän siis, että vietetään pelastakaa duunari-päivä ja aloitetaan se Prismasta. Kukaan ei osta sitä mitä normaalisti, vaan pakottaa itsensä laittamaan jotain uutta kassahihnalle.
Liioittelun puolelle tämä iloinen hysteria ei saa mennä, joten kassan takana olevalle henkilölle ei hymyillä. Ajattele itse sitä näkyä, kun naama norsunvitulla tulevia asiakkaita on virrannut ohitsesi tunnista toiseen ja yhtäkkiä joku tulee ja virnistää sinulle. Voin taata, ettei S-ketju maksa työntekijöilleen terapiakuluja, vaan väsynyt henkilökunta joutuu itkemään yksin tauolla säikähdystään ja työn tuomaa masennusta.
Napit irti pullastani!
Toivottavasti noissa työpaikoissa tuodaan työantajan puolesta kahvia ja keksiä taukotuvan pöytään. Olen itse työskennellyt paikassa, jossa esimieheni on haukuttu ylemmän johdon puolesta, kun saimme kerran taukoa piristämään firman maksaman keksipaketin. Mitä olisikaan raukalle tapahtunut, jos olisi mennyt ostamaan tuoretta pullaa, meidän viiden hengen porukalle?
Tuskin mitään ainakaan seuraavaan kahteen kuukauteen, sillä tuon firman tuntien, olisi johtajien pitänyt pitää useampi palaveri (Pullat ja viinerit kuuluvat tähän etuun) ja järjestää keskenään koulutus siitä, kuinka toimia tulevaisuudessa.
Jos muuten luulitte, että Suomessa on paljon ohjeita ja kieltoja, niin tuo työpaikka voittaa valtion milloin vain. Työntekijän varustukseen kuuluikin viidakkoveitsi (Piti maksaa itse), jotta hän pääsi raahautumaan aamuisin työpaikalleen uusien turhien ohjeiden lävitse.
Aloinkin useasti miettimään sitä, että mihin tuota johtajajoukkoa tarvitaan, jos ohjeet alkoivat käsittelemään jopa sitä, kuinka työntekijän kuuluu kävellä rappusissa? Siinä on muuten sellainen kaide vieressä, josta otetaan kädellä kiinni. Ihan vain, jos aihe ei ollut entuudestaan tuttu.
Lohduttavat sanat
Koitetaan jaksaa työelämää, vaikka ei se aina niin mukavaa ole. Niitä sormiakaan ei kannata työntää epätoivoisena hihnan väliin, sillä ei siitä kummoista sairaslomaa saa. Luultavasti joudut vain korvaaviin hommiin, sillä aina löytyy jostain johtaja, jonka mielestä, kaupan veikkauspistettä voi aivan mainiosti käyttää ilman terveitä käsiä. Kyllä homma nenällä tökkimällä sujuu ihan kivasti.
Hei! Tuo Prisman hihnalle jotain uutta ja ei-ilmeistä olo mahtava ajatus! Yksi päivä Twitterissä joku oli kysynyt seuraajiltaan, että mitä hänen vaimonsa ei missään nimessä tarvitse eikä halua syntymäpäivälahjaksi. Että keksi lahja, josta vaimo ei ilahtuisi -tyyliin. Vastaukset olivat mahtavia! Tuossa Prisma-ajatuksessa on jotain samanhenkistä.
Minna
Välillä tuntuu, että ne ei niin järkevät lahjat on parhaita, kunhan niissä on joku ajatus takana.
Ei saisi tietenkään liikaa yleistää tätäkään asiaa, sillä jossain perheessa voi tulla matka sohvalle nukkumaan, jos alkaa liikoja vaimoa kiusaamaan. 🙂
Bingo!