Aito ajatus: Blogin kuolema ja paluu

Uudet sivut, uusi ihana alku.

Oliko tarpeeksi kliseinen aloitus? Voisin kai myös kirjoittaa, kuinka olen voimaantunut levostani. Mitä se ikinä tarkoittaakaan?

Unohdetaan makeudet ja siirrytään niihin ajatuksiin, joita olette tottuneet täältä lukemaan. Taso tulee heilumaan edelleen jossain vauva.fi sivujen, Iltalehden ja Niuvan mielisairaalan lähettyvillä.
Myös mediaseksikkyyden tulen pitämään sillä tasolla, jossa kirjoittaja on. Nämä ovat juuri niitä aitoja ajatuksia, joita yhteiskunta yrittää mediassa hiljentää. Eivät mielipiteiden takia, vaan koska ne ovat tämän ikäisen miehen päästä.

Ajatusten lähde

Tunnustan lukevani vauva.fi sivuja ja Iltalehteä. Tietoa en sieltä etsi, mutta yritän tuota kautta päästä sisään ajatteluun, joka on vierasta itselleni. Naisten ajatuksiin alan jo pääsemään hieman sisään, Iltalehti on toisinaan kovempi pähkinä purtavaksi.


Miksi sitten juuri tuo sivusto? Haluan pysyä lähellä ihmisen perus ajattelua. Sitä tuskin löydän Tieteen kuvalehdestä.

Älä käsitä väärin. En halua muuttua naiseksi, yh-äidiksi tai muuksi palstalla olevaksi. Vähiten haluan kuulua siihen pieneen joukkoon nuoria miehiä, jotka ovat paikalla kirjoittaakseen munastaan.
Toisaalta eivät ajat ole paljoa muuttuneet. Ennen häiriköt huohottivat tuntemattomille puhelinkopeissa, soittaessaan numeroihin, jotka olivat juuri löytäneet puhelinluettelosta. Nyt huomio kerätään netistä.


Jos te nuoremmat lukijat ette tiedä, mikä puhelinkoppi oli, voitte kysyä sitä vanhemmiltanne. Vihjeeksi voin antaa, että se oli jotain sellaista, jossa haisi samalta, kuin porttigongi vapun aikaan. Lisäksi oven kahvat olivat yhtä limaiset ja tahmea, mitä tietokoneen hiiri, kun isäsi on salaa käynyt internetissä.

Maailma muuttuu, ihminen ei.

Palataan asiaan

Pidin taukoa blogista. Kirjoitin joka tapauksessa tauotta, teenhän uutta kirjan käsikirjoitusta. Se miten se sujuu, ei mennä siihen. Heitin juuri kesäkuun tuotoksen roskiin, joten aihe on vielä hieman herkkä.

Hyvää huili teki tuosta huolimatta. Lisäksi käytin aikani kuunnellen lukijoiden toiveita uuden sivuston suhteen. Tärkein toive teiltä oli, ettei blogi sisältäisi mainoksia. Tästä olen samaa mieltä, edellinen ilmainen bloginpohja oli helvetti.
On ikävää kaikille, kun tekstit meinasivat hukkua kaupalliseen sontaan. Jälleen kerran, älä käsitä väärin, en ole mainostamista vastaan. Se ei vain saa olla pääasia.


Mitä tulee kaupallisiin yhteistöihin, hyväksyn ne kyllä. Niissä pätee vain kaksi sääntöä:

1) En tule mainostamaan mitään, mitä en voisi oikeasti suositella tutuilleni

2) Blogin sisältö täytyy perustua teksteihin. Ei siihen, että joka toisessa kirjoituksessa mainostan väkinäinen hymy kasvoilla.

Mutta lopetetaan tämä tähän. Uudet sivut ovat kesken, mutta rakentelen niitä pikku hiljaa. Tekstejä saatan tehdä toisinaan, mutta kirjani käsikirjoitus on nyt ensisijalla. Vanhoissa kyllä riittää luettavaa, mikäli et ole koskaan niitä nähnyt. Varoitan vain uusia lukijoita, älkää uskoko kaikkea mitä luette.