Lemmikin rakkautta

Ihminen kaipaa lemmikin rakkautta, vai kaipaako sittenkään? Jossain katin aivoissa, tuo olio pohtii syödäkkö hanhenmaksa-nauta-gerbiili-muroja, vai kenties omistajansa? Vielä joskus tulee yö, kun huomaat hampaiden iskeytyvä talven kuivattamaan ihoosi.


Ovatko koirat lemmikkeinä parempia? Surusilmäiset ruuan kerjääjät, jotka pöydän alta vetoavat sieluusi.

Halusit miehekkään pedon, mutta nyt kävelet pimeän aikaan, kun et ilkeä ihmisten edessä kulkea. Jokainen lenkki on häpeän tuoman tuskan juhla, jossa pieni rotta pyörii puolet ajasta ympyrää, etsien itselleen paskapaikkaa.
Jokin vika koirien persreiässä on. Siitä kertoo loputon puhdistaminen, joka aloitetaan ihmisten nukkumaan käydessä. Se on asmr-kidutus, jossa lemmikkisi nuolee karvattoman kissan näköistä reikäänsä. Paljon olet elämässä kestänyt, tätä et.



Miksi et valinnut lemmikiksi rottaa, tai sitä kissan muroihin joutuvaa gerbiiliä? Mukavia lemmikkejä, jotka ymmärtävät kuolla vanhuuteen.
Nimeä lemmikkisi nopeasti, kohta se on jo myöhäistä. Kokemus kertoo, että mikroaaltouunin minuutti tuntuu pidemmältä, mitä jyrsijän elämä.


Sontaa on myös nyt luvassa, jokainen rotta sylkee papanoita, kuin Lahtisen konekivääri. Tästä koira selviää lemmikkinä voittajana, jätöksien piilottaminen kun omistajien harvoja huveja. Kuinka mieltälämmitävää onkaan seurata parvekkeelta paskabingoa, jossa naapurosto kerää kenkiinsä mahdollisimman monta osumaa. Vielä kun joku jalostaisi risteytyksen lehmästä ja koirasta, pääsisi miinoittaminen todella alkamaan.

Yrittävät isoissa kaupungeissa pilata tämänkin ilon, vastuullisten viherhippien kerätessä lemmikkiensä sotkut pois. Pieni vaalenpunainen biohajoavapussi sormissa heiluen, voi näyttää olevansa hyvä ihminen.
Pidä vain se ylpeä ilme, jota koristaa mielestäsi Louis Vuittonin käsilaukun kaltainen palkinto. Halusit elämältä kalliin laukun, sait läjän höyryävää sontaa.



Kalat ovat hiljainen vaihtoehto. Ne eivät herätä tunteita, ollessaan lasisessa purkissa koristeena. Tiedät tuon kopin olevan aivan liian pieni, mutta onneksi kultakala unohtaa kaiken muutamassa sekunnissa. Paitsi ettei unohda.

Kuka reviireistä välittäisi? Esimerkiksi kissan kuuluu viettää aikansa sisätiloissa, jokin sen sisällä on varmasti sammuttanut halun liikkua useamman hehtaarin sisällä. Kaiken korvaa lastenvaunujen kaltaisessa häkissä ulkoilu, jota ylpeä omistaja työntää liian kireät saparot heiluen.


Hyvä myötähäpeää tuottava ihminen. Olisit löytänyt itsesi muutama vuosi sitten, etsimästä pehmustetusta pyöreästä kopista kulmia, mikäli sinut olisi nähty ulkoilemassa yhtä sekavana.
Ehkä minun pitäisi kehua häntä rohkeudesta? Olet luultavasti niitä tyyppejä, jotka yrittävät tehdä kissoistaan kasvissyöjiä. Muista kauniista ajatuksesta huolimatta, että yö tulee, jolloin hampaat iskeytyvät talven kuivattaman ihosi läpi.











Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *